Nyt jos koskaan päti vanha klisee: onni onnettomuudessa. Vaikka meni yli vuorokausi ennen kuin nimen sai taottua kaaliinsa, Hondarribia osoittautui aivan mahtavaksi pikkukaupungiksi. Baskit ovat miellyttävää porukkaa, ystävällisiä, mutta hyvällä tavalla ylpeitä. Kaupunki on erittäin siisti ja siellä kaikki pelaa, infraa myöten asiat kunnossa.
Hotelli sijaitsi vanhankaupungin autottomalla keskusaukiolla. Kun katsoi ulos ikkunasta, mistään ei voinut päätellä mitä vuosisataa eletään. Huone oli tosin pienehkö, mutta erittäin siisti ja saimme sen toimimaan. Henkilökunta nuorta ja suloista. Sääolot vaihtelivat aikatavalla, välillä satoi oikein kunnolla, mutta se ei tahtia haitannut. Nautimme Baskimaan menosta täysin rinnoin. Kaksi kertaa kävimme meidän mittapuumme mukaan vähän kalliimmassa paikassa syömässä meren antimia ja että oli hyvää, näitä ei hevin unohda!
Baskimaan vierailu oli huipentuva Bilbaon reissuun. Olimme varanneet siihen vain pari päivää ja yksi oli omistettu Guggenheim-museolle. Bilbao on myös hyvin siisti ja toimiva kaupunki. Ensimmäinen käyntimme keskustaan sattui vain sateiseen joulukadun avajaispäivään, jonka tungos oli matkamme huippua: tästä se ei enää pahene. Tuhannet ihmiset sateenvarjoineen matelivat pitkin ostoskatuja. Ja niitähän riitti, kävelykatuja toinen toisensa jälkeen, vieri vieressä putiikkeja, putiikkeja, niitä samoja, mitä kaikkialla muuallakin vastaavilla ostoskaduilla ympäri maailman. (Tuosta suorastaan kuvottavan suuresta tavarapaljoudesta me emme löydä mitään ostettavaa.) Ja tavaratalo El Corte Inglés.. no joo, ken ollut Stockan hulluilla päivillä.. Rahaa tuntuu riittävän, nämä ihmiset eivät olleet turisteja, vaan enemmän tai vähemmän paikallista porukkaa.
Frank Gehryn suunnittelema Bilbaon Guggenheim – museo on todellista WOW-arkkitehtuuria niin hyvässä kuin pahassa. Kaukaa se näyttää kieltämättä kiehtovalta ja komealta. Läheltä katsottuna se on aikamoinen rumilus, mutta vaikuttava yhtäkaikki. Modernin taiteen museona se on ihan omaa luokkaansa toimivuutensa ansiosta. Valtavasta koostaan huolimatta se ei hämännyt kiertelevää katsojaa, vaan koko ajan oli selvillä missä mennään ilman karttojakin. Esillä oli tietenkin hengästyttävä kattaus kaikenlaista, paljon puhuttelevaa ja koskettavaa. Amerikkalaisen nykytaiteen osuus on luonnollisesti musertava, joukossa kyllä oivia espanjalaisteoksiakin. Hieno kokemus.
Baskimaasta jäi kaiken kaikkiaan todella mukava muisto. Ehkä vielä palaamme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti